Riehuponi

Pesukarsinassa oleminen on jo ihan normaalia, eikä sitä tarvi enää kauheesti miettiä. Tänään piti miettiä kaikkia uusia kamalan kamalia asioita, joista Affu ei millään meinannut selvitä. Ensimmäisen kerran aikoihin oli suojat jalassa, niin piti nostella jalkoja kuin ei osaisi käyttää niitä enää. Käveltiin ensin kiltisti maneesissa, oli jopa aika rauhallinen meininki(vaan yks paskisloikka). Kävelytyksen jälkeen otin loimen pois, päästin ponin irti ja odotin kauhulla mitä se tekee. 

Koko talven keräytynyt ahdistus purkautui yllättävän nopeasti. Noin kymmenessä minuutissa ehti kyllikseen juosta ja pukitella, sen jälkeen ravailla(keskiympyrällä, ihme koulurynkkyponi o.O) ja kävellä ja piehtaroida muutamaan kertaan. Piehtaroiminen maneesin hiekassa(joka ei ihan yhdellä harjaamisella lähdekään pois karvasta, suojista, suitsista jne..) oli Affun mielestä tosi mukavaa. Arvelinkin sen olevan, mutta silti hymyilytti miten huolella paikka piti valita, jostain käsittämättömästä syystä ihan seinän vierestä, ja sitten nousta ylös ja etsiä uusi paikka toista puolta varten.

Käveltiin vielä ennen kun mentiin sisälle, ja rentous oli ihan toisenlaista. Affu oli todella tyytyväisen oloinen, tuuppi turvallaan selkään ja tuntui hymyilevän koko olemuksellaan. Tallissa virittelin lämppärisuojista kylmäyssuojat lumippusseilla, Affua vähän ihmetytti se, mutta seisoi niiden kanssa tyytyväisen oloisena. Jalat oli vähän lämpimät ja nesteiset, enemmän ihmettelisin jos ei olisi ollut, mutta hetken kylmäyksellä oli hyvät eikä enää Nötillä ratsastamasta tullessa ollut mitään ihmeellistä. Oli kiva viedä poni takaisin tarhaan, kun se vielä reilun tunnin karsinassa seistyään jaksoi hymyillä ja jäi tarhaan seisoskelemaan tyytyväisen oloisena.