Olin juuri tulossa alas selästä tien puoleisessa päädyssä, kun ulkoa kuului kolahdus ja Affu hyppäsi suoraan mua päin. Ei onneksi ollut vielä jalat maassa, koska silloin olisin jäänyt alle. Nyt sain jalat kunnolla maahan vasta kun Affu oli jo pyörähtänyt ympäri, eikä ehtinyt käydä pahasti. Niin pelottava ääni se ei ollut, etteikö Affu olis samantien rauhoittunut ja kävelyt nätisti kun talutin muutaman kierroksen. Taisin kuitenkin saada jo valmiiks vammaseen polveen vähän osumaa, astuminen tuntui vähän oudolta ja myöhemmin huomasin että vähän kaikki muukin tuntuu oudolta. Affu parka ei ymmärtänyt tehneensä mitään pahaa, mutta mulla teki vähän kipeetä.
Affu lenkkeilytti tänään myös Anskua, joka nakitettiin korjaamaan Affun tarhan väliaita. Poni oli purkanut turhautumisensa syömällä yhden tolpan poikki. Se oli tehty aika nätisti, taitaa löytyä suvusta majavia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti