Pelottava pesukarsina

Laitoin Affun eilen hetken mielijohteesta pesukarsinaan. Hain sitä tarhasta ja aistin jo siinä pientä pöllöilyä ilmassa. Kun menin pesukarsinaan, Affu pysähtyi keskelle käytävää ja puhalteli siinä ihan järkyttyneenä. Juttelin jotain mukavia ja maanittelin vähän, ja poni uskalsi tulla sisälle asti ja vieläpä kääntyä oikein päin. Heitin narun kaulalle ja laitoin pesarin narut toisiinsa kiinni ettei tuu mieleenkään lähteä kälppimään siitä. Keräilin ämpärit seinän päältä turvaan Affun vain ihmetellessä kamalan järkyttävää pesaria jossa ei voi niin pieni ja viaton hevonen millään osata olla.

Yhtäkkiä Affu tajusi narujen olevan kiinni, ja hyppäsi aivan paniikissa niin paljon taakse päin kun pystyi. Hiukan tuli nolostunut ilme naamalle kun hän tajusi, ettei ole kiinni niissä naruissa vaikka narut onkin kiinni. Pesin hokinpolkeman ja harjailin siinä ja poni seisoi vähän liioitellun kiltisti paikoillaan. Se on mun pikku enkeli...

Tänään uudet pesariharjoitukset. Ensin oli vähintään yhtä kamalaa kun eilen, ei millään voinut tulla siihen kun ties mitä mörköjä sieltä oikeen löytyy. Sitten piti yrittää paeta tilannetta juoksemalla pois, mutta kun sittenkin päätettiin seistä paikallaan, se onnistui varsin mallikkaasti. Riimunnaru oli jopa löysästi kiinni toisiinsa kiinnitetyissä naruissa ja silti pystyi seisomaan hiljaa paikallaan. Toinen hevonenkin käveli ohi eikä tarvinnut syödä sitä. Kolisevat ämpärit on pahin uhka, jota pesukarsinassa on kohdattu. Niistäkin selvästi voi selvitä, joten taidetaan päästä oikeesti pesulle siihen pesariin kun pakkaset vähän hellittää.