Ihmettelin tuossa yhtenä päivänä, miten niin fiksu ja virkeä hevonen, kuin Affu, jaksa vain möllötellä tarhassa ja möllötellä karsinassa. Ei olis varmaan pitänyt ajatellakaan sellaista, eihän mikään hyvä kestä kun sen huomaa. Torstaina oli ainakin kaksi jalkaa polkaistu hokilla auki, mutta en nähnyt mitään erityistä riehumista. Tänään tein aamutallia ja aamulla ei juurikaan riehunut, vaikka olen vähän kuullut, että aamut on ollut vähän härdelliä.
Lähdin ennen päiväruokia kotiin syömään ja tulin myöhemmin liikuttamaan Affua. Se oli siinä välissä (olin reilun tunnin pois) riehunut niin paljon, että oli otettu sisään kun ei yksin ulkona rauhoittunut. Käveltiin maastossa puolisen tuntia ja kaverini Sandra oli kameramiehenä mukana. Poni oli ihan pöllö, homppupompuloikkia ja kaiki oli kauheen pelottavaa ja kamalaa.
Ajattelin siinä ja myöhemmin puhuin Hannan kanssa puhelimessa, että täytyy antaa sen purkaa paineensa hallitusti, ettei vaan riko itseään tarhassa riehuessa. Eihän se mikään ihme ole, että jalka nousee, kun purkaa parin kuukauden paineet kerralla. Täytyy siis huomenna kävelyttää se lämpimäksi ja antaa sitten juosta maneesissa, eikä voi kuin rukoilla ettei se mene rikki. Ei kyllä vaikuta enää millään lailla köyhältä tai kipeältä, kamala tekemisen puute vain vaivaa. Sain luvan kaataa kuusia tarhaan syötäväksi, ettei tuhoa aitojakin turhautuneisuuttaan. Ensi viikolla tulee kaksi uutta hevosta, ja joku on pakko laittaa Affun tarhanaapuriksi, toivottavasti kukaan ei syö ketään ja aidat kestää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti