Pukkiponi

Oon ollut aika tyytyväinen tapahtuneeseen kehitykseen. Sopiva ratsastus ja hieronta on selvästi auttanut. Äiti oli tänään ensimmäistä kertaa katsomassa kun ratsastan. Tähän asti on käynyt vaan tarhassa rapsuttelemassa. Noh, kuten arvata saattaa, ei ollut ratsastuksellisesti kauheen hyvä päivä... :D Ajattelin mennä käynnissä puomeja, mutta Affu oli eri mieltä. Affu ajatteli että tänään vaan pukitellaan. Se on kyllä muuten ihan kivaa mut ei se kyllä oo kenestäkään kivaa. Affun on varmasti hankala olla kun mä en putoa vaikka se haluais, mulla ei oo pidemmän päälle kivaa kun kyllä sieltä joskus voi tippua. Kaikista pahinta se on äitille, joka katselee vierestä ja pelkää että tipun. En kuitenkaan tippunut, ja oli mulla koppakuoriaisliivi päällä, ehkä se pelastaa mun hengen.

Tuli aika paljon aika isoo pukkia, juoksutin hetken liinassa ja ratsastin sit uudestaan niin oli parempi. Mentiin käynnissä vähän puomeja ja tsemppas tosi hienosti niille. Oli tallissakin ihme säpsy, jalkojen pesu oli taas maailman ihmeellisin asia..

Jeee!

Torstaina juoksutin Affun nopsasti kentällä, koska tulin niin myöhään että koirat oli maneesissa ja talutus on tunnetusti aika tyhjän kanssa. Kentällä on edelleen sen verran lunta, että siinä sai nostella jalkojaan oikein kunnolla. Lujaa mentiin tietenkin, sellasta pukkikoikkaloikkailua että vähän hirvitti, mutta ainakin jalat nousee. (: Pukittelu on edelleen tosi kummallisen näköistä, tekee sen mielummin etupäällä kun takapäällä sitten siitä tulee vaan kummallisia loikkia. Alkuloikkien jälkeen esitteli kuitenkin tyylikästä ravia, ihan pörheenä esitteli tarhassa riehuvalle Montylle miten hienosti hän osaa juosta.

Eilen vähän hirvitti miltä tuntuu a) juoksutuksen ja b) tauon jälkeen ratsastaa. Oli vähän flegmaattisen oloinen hevonen tarhasta hakiessa. Kuntoon laitellessa ulkona tapahtui jotain jännittävää ja Affu oikeastaan tuijotti ovesta ulos koko ajan. Karvaa lähtee ihan kamalasti, mutta harjailin isommin vasta ratsastuksen jälkeen. (=Sitten kun myös satula, -huopa, -vyö, suitset, mun housut ja chapsit jne oli ihan karvoissa.) Vähän jänskätti kiivetä selkään, odotin vähän edes jotain loikkaa, mutta oli olosuhteisiin vähden todella hyvin koko ajan. Tein käynnissä töitä, en edes kauaa, niin kauan kun helposti onnistui, ja oli todella hyvä. Ajattelin, ettei jaksaisi väistellä jos on jalka kipeä, mutta yllättäen tulikin todella hyviä pohkeenväistöjä(edelleen olosuhteisiin nähden, on niis parannettavaa tietenkin). Jaksoi nostella jalkoja ja astua ristiin ja kaiken muun hyvän lisäksi oli miellyttävän tuntuinen ratsastaa. Yllättävän kevyt, vähän säpäkkä kun ulkona tapahtui jotain, mutta aika yhteistyöhaluinen. Olin tosi iloinen kun meni hyvin ja hymy kipusi hyvinkin korviin asti.

Hölmö hevonen ja hieroja

Hevonen on kyllä ihan hölmö. Sisko kävi viikonloppuna taluttelemassa kun olin itse muualla, oli kekkuloinut vaan. Sisko osaa kyllä pitää kurissa, mutta ei kuulemma ollut kovin nautittavaa... Uskon sen. Eilen tuli hieroja katsomaan, piti ottaa muutama kierros ravia liinassa, että se näkee miten liikkuu. No, eihän kukaan voi ravata askeltakaan laukkaamatta ensin kymmentäkierrosta ja pukiteltuaan sydämensä kyllyydestä. Kun lopulta maltettiin asettua, ravi oli todella paljon parempaa mitä on ollut, melkein puhasta. Ja molemmat suunnatkin jopa ok.

Hieroja teki kuten hierojat yleensä tekee, eli hieroi Affun. Ensin oltiin pesarissa mutta koska siinä oli käytösongelmia, siirryttiin karsinaan. Siinä seisoi nätisti ja välillä nautti oikeen kunnolla. Lavat oli jumissa, oli tietenkin edestä korjannut puuttuvaa voimaa takana. Selkä ja takareisi oli kuulemma sillä tavalla hyvän tuntuiset, että määrättiin lisää liikuntaa. Pitää alkaa oottaa ravia ja käynnissä kauheesti töitä, että lähtis kuntoutuun ja lihasmassaa tulis lisää. Jee.

Tänään aloiteltiin hieronnan jälkeisellä rauhallisella kävelyllä, Affu oli ihan pimee. Vingahteli ja hyppeli mun ympärillä, halus juosta metsään, liitoravaili mun kävelyn tahdissa... Vähän nauratti, ainakin halua liikkua on.

Könkkö.

Parin ravikokeilun jälkeen, niin selästä kuin liinastakin, on todettava, että on se ihan ep. Melkein itketti eilen kun otin hiukan ravia liinassa, takajalat ei juurikaan noussut maasta. Toiseen kierrokseen innostu vähän ja otti pätkän laukkaa, mutta muuten oli hyvin varovainen. Harjatessa painoi taas päätä syliin ja oli surullisen tuntuinen. Soitan maanantaina eläinlääkärille ja toivotaan parasta... Toivon niin.

Poni käyttäytyy huonosti

Affu on vihdoin esittänyt todellisen luonteensa. Hän on maailman napa, ja hänen ei tarvitse tehdä mitään mitä hän ei halua. Eevu oli eilen maastossa, kun mä en päässyt tallille. Ensimmäisen kahdensadan metrin matkaan kului lähemmäs puoli tuntia, kun hänen korkeutensa ei halunnut lähteä maastoon. Pystyyn-pukki-pystyyn-pukki-pukki-pystyyn-ryntäys tallille-jne. Lopulta kun pääsi maastoon asti, siellä oli hauskaa. Kun suunta ja nopeus on selvillä molemmille, molemmilla oli mukavaa. Eevu otti pari ravipätkää ja ne meni ok.

Tänään mentiin käveleen maneesiin kun Eevu hyppäsi Pupulla. Ei ollut mitään ongelmaa siitä, että Pupu meni aika kovaa ja hyppeli siinä ympärillä, mutta sitten ihan muuten vaan yhtäkkiä joku heitti maneesin päätyyn agilityesteet joita Affu ei ollut ikinä ennen nähnyt, ja piti singota laukassa toiseen päätyyn. Eevun kommentti: "sulla ainakin pysyi istunta kivan näköisenä tossakin". Myöskin esteiden ohi käveleminen oli suunnattoman vastenmielistä, noustiin muutaman kerran pystyyn ja vähän peruuteltiin ennen kuin päästiin ohi. Estetolppakin siinä kaatui ja se vasta oli pelottavaa.

Otettiin ihan pieni pätkä ravia, mutta se ei ollut hyvä. Ei mikään ihme sellaisen riehumisen jälkeen, aivan epätasainen ja sen jälkeen käyntikin oli epäpuhdas. Talutin loppukäynnit kun ajattelin olla kipeälle selälle kiltti, mutta Affulla ei ole mitään velvollisuudentuntoa olla kenellekään kiltti, se ihan tyynesti nyhti mun hihaa ja irvisteli Pupulle.

Ensimmäinen maastoreissu = ensimmäinen hallitsematon jalkautuminen

Keksin hyvän idean. Lauantaiaamu, ei juuri ketään tallilla, hyvä ilma, Eevu messissä. Lähdetään maastoon! Kävelin ensin maneesissa sen aikaa kun Eevu laittoi Nötin kuntoon (=45min...). Mentiin Eevun tekemää puomiharjoitusta, puomeja kahdeksikolla ja pysähdyksiä puomien välissä. Meni tosi hyvin, ehdittiin tehdä sitä ihan rauhassa kun Eevu ei tunnetusti ole kovin nopea. Kävin reilun puolen tunnin jälkeen hoputtamassa Eevua ja mentiin hetkeksi palloilemaan kentälle. Olin vähän melkein yllättynyt siitä, että Affu meni kentälle ihan kyselemättä. Siellä pysyminen oli sitten eri juttu, mutta saatiin kuitenkin hetki siinä käveltyä. Ehkä lunta oli vähän liikaa mihinkään järkevään.

Eevu ja Nötti selvis lopulta ulos, ja lähdettiin kävelemään. Ehdin jo hämmästyä siitä, miten hyvin päästiin pois pihasta ja jopa pikkutallin hevosten ohi. Ei sitten kuitenkaan kauheen pitkälle päästykään. Nötti säpsähti jotain hyvin nöttimäiseen tapaan heilauttaen hiukan päätään, Affu luuli että tulee hevosensyöjämörköjä ja pyörähti hyvinkin näppärästi ympäri. En ehtinyt kauheesti ajatella kun jo löysin itseni maasta, sen verran selvillä elämästä että pidin ohjista kiinni. Affu ei onneks kauan jaksanut riuhtoa vaan päätti seistä vieressä kunnes nousen ylös. Lunta oli paidan alla ja housuissa ja joka paikassa, mutta ei muita vammoja. 

Päätettiin pistää poni kuriin sillä tavoin että Eevu kiipesi kyytiin ja mä menin Nötillä. Loppumatka menikin sitten hyvin, pientä kyttäämistä mutta ei uskaltanut edes kunnolla pysähdellä kun läsnä oli Eevu ja koulupiiska. Eevu pystyi jopa puhumaan pankkineuvojan kanssa puhelimessa lähes häiriöttä. 

Hevoseen ei tullut mitään vammoja vaikka vähän riehuttiin, ja itsekin huomasin vasta tänään, kun otin ohjat käteen, että oikean käden(jolla pidin ohjista kiinni) nimetön on tosi kipee ja hiukan turvoksissa. Siinä on ehkä joku henkinen mustelma, mutta kipeä se ainakin on.

Päivän kuva

Hei, me lennetään. Eka puomipäivä, meni oikein kivasti. Kolmella puomilla mentiin ja osas kerätä itsensä niille. Ja Eevu tuli takas. Jee.